Wi-Fin ja WLAN:in erot

Tavalliselle tallaajalle voi olla hämmentävää kun puhutaan sekä Wi-Fistä että WLANista, että onko niillä kahdella jotain eroa keskenään? Periaatteessa ei, molemmat tarkoittavat samaa, mutta eivät kuitenkaan ole saman sanan synonyymeja keskenään.

Jokaisessa WLANissa on Wi-Fi mutta jokaisessa Wi-Fissä ei ole WLANia. Miksi? No siihen selitys hieman myöhemmin.

WLAN siis tulee sanoista Wireless Local Area Network eli puhutaan langattomasta paikallisesta verkosta. Käytännössä se tarkoittaa siis lähiverkkoa, johon voidaan laitteita liittää ilman kaapeleita. WLAN-modeemi tyrkkästään seinään kiinni ja annetaan oman laitteen hoitaa verkon etsintä ja tarvittaessa pannaan salasana ja hups, ollaankin jo netissä. Useimmiten WLANilla tarkoitetaan IEEE:n eli maailman suurimman kansainvälisen teknisen alan järjestön 802.11 standardia. Monet ovatkin varmaan nähneet sovittimen eli tämän modeemin perässä tuon numerosarjan ja sen perässä kirjaimet joko b, g tai n. On olemassa myös HiperLAN-standardi, mutta ei ole niin yleinen tuon 802.11:n kanssa, joten ei siitä sen enempää. Mutta siis takaisin noihin kirjaimiin.

Puhutaan radiorajapinnan maksimisiirtonopeuksista eli siis siitä nopeudesta, jolla lähiverkon tukiasema pystyy siirtämään tietoa eteenpäin. Kirjaimilla ilmoitetaan juuri tätä nopeutta ja mitä suurempi siirtonopeus, sen parempi se on tietysti kuluttajan kannalta. Yleisin näistä on 802.11g joka tarkoittaa että kyseisen langattoman sovittimen suurin mahdollinen siirtonopeus on 54 Mbps. Mutta tämä nopeus saavutetaan vain, jos tietokoneen langaton sovitin tukee tätä samaa nopeutta. Jos molempien nopeus ilmoitetaan kirjaimella ”b”, on maksimisiirtonopeus 11 Mbps tai ”n”, jolloin paras mahdollinen nopeus verkossa on 600 Mbps.

Mutta miksi sitten jokainen WLAN ei voi olla Wi-Fi? Sen takia, koska Wi-Fi on eräänlainen tavaramerkki Alliancelle ja sitä saa käyttää merkkinä laatutasosta, vähän niin kuin Alliancen hyväksymästä ja tarkastamasta tuotteesta. Wi-Fi sanan alkuperää on meinattu että se tulee sanoista Wireless Fidelity eli karkeasti suomennettuna langaton toistotarkkuus mutta Wi-Fi Alliance ei ole tätä suoraan myöntänyt, vaikka sanat voidaankin bongata järjestön alkuaikojen logosta ”The Standard For Wireless Fidelity”. Aika selvältä tapaukselta tuo haiskahtaa, mutta annetaan järjestön pitää päänsä tässä asiassa.

Wi-Fin hyödyt

Wi-Fistä on monenlaista hyötyä kuluttajan kannalta. Ennen langatonta lähiverkkoa saattoi kotitalouksissa olla vain yksi tai kaksi tietokonetta joilla pääsi nettiin ja näidenkin piti olla kytkettynä modeemiin kiinni. 

Mutta langaton lähiverkko mahdollistaa usean koneen olla yhtä aikaa netissä ilman että yhdenkään tarvitsee olla modeemissa kiinni eikä edes samassa huoneessakaan tarvitse olla. Modeemin signaali ulottuu jopa seinien läpi, ja signaalia voi tarvittaessa vahvistaa lisäreitittimellä, joka voidaan sijoittaa vaikka kaksi kerroksisissa taloissa yläkertaan itse päämodeemin ollessa alakerrassa.

Wi-Fi on myös tarjonnut erilaisille elinkeinon harjoittajille mahdollisuuden palvella asiakkaitaan paremmin tarjoamalla ilmaisen Wi-Fi-pisteen. Monesti esim. ravintoloillakin on ilmainen Wi-Fi, mutta salasana tarvitaan jonka saa vaikka henkilökunnalta kysymällä. Tosin, tähän väliin on pakko mainita se hauska kyltti ravintolassa jossa kehoitettiin ihmisiä puhumaan toisilleen sen sijaan että heti ensimmäisinä kirjautuisivat sisään ilmaiseen verkkoon.  Ilmaisia hotspotteja voi myös olla muissa kunnan tai kaupungin laitoksissa kuten kirjastoissa ja kouluissa. yleensä ottaen näitä ilmaisia WLAN-verkkoja on turvallista käyttää, mutta halutessa olla täysin varma, kannattaa tarkistaa jotta itse käyttää salattua yhteyttä. Paras tapa varmistua tästä on katsoa, että osoiterivillä on HTTPS-merkintä tai lukon kuva.

Langaton verkko mahdollistaa myös ihmisten paikannusten WLAN-tukiasemien perusteella. Joku on varmaan ihmetellytkin kuinka lomamatkoilla tietokone osaa suoltaa juuri sen alueen mainoksia vaikka olisi ensimmäistä kertaa kohteessa. Tämä perustuu siihen, että tietokone itse ilmoittaa sijaintinsa lähimpään WLAN-tukiasemaan MAC-osoitteen avulla. Samaa tekevät tavallaan kännykätkin, ja näin esim. kadonneen henkilön etsiminen on hieman helpompaa, tosin paikannus ei ole aivan yhtä tarkkaa kuin että se tapahtuisi GPS:n avulla.

Myös matkapuhelinasiakkaat hyötyvät langattomasta lähiverkosta vaikka heillä olisikin puhelimessaan 3G tai 4G. Riittää että puhelimessa on Wi-Fi-vastaanotin. On nimittäin nopeampaa selailla verkossa Wi-Fillä kuin esim. 3G-verkolla.

WLAN

WLAN eli wireless local area network tai suomeksi langaton lähiverkko, on teknologia, jonka avulla laitteita voi yhdistää toisiinsa langattomasti.

Kotioloissa tämä tarkoittaa yleensä sitä, että internetyhteys jaetaan langattoman tukiaseman kautta. Jotta tietokone voi ottaa yhdeyden tukiasemaan, täytyy siihen olla yhdistettynä verkkokortti, joka tukee langattomia yhteyksiä. Kannettavissa tietokoneissa tämä on nykyään perusvaruste, mutta sen voi liittää myös pöytäkoneisiin. Tietysti nykyään myös monet älylaitteet kuten puhelimet ja MP3 soittimet voivat ottaa yhteyden langattomaan verkkoon.

Tietokone, jolla on 3G tai muu oma yhteys voi myös usein jakaa yhteyttä ja toimia ns. hotspottina, eli se toimii itsessään tukiasemana. Myös miltei koko kaupungin tai kunnan kattavia langattomia verkkoja on olemassa, ja monet muutkin julkiset paikat tarjoavat internet-yhteyden juuri langattomasti.