WLAN tulee sanoista Wireless Local Area Network eli jos yhtään on vieraat kielet hallussa, niin voidaan päätellä, että jonkin laisesta langattomasta verkosta on kysymys.
Kun aikaisemmin tietokoneet kytkettiin piuhan kanssa lähiverkkoon, tapahtuu se nyt langattomasti ilman kaapeleita. Ja mikä parasta, yhteen ja samaan langattomaan verkkoon on mahdollista liittää useita tietokoneita yhtä aikaa. Monesti kuulee myös puhuttavan termeistä Wi-Fi sekä 802.11 jotka tarkoittavat aivan samaa asiaa eli tätä langatonta lähiverkkoa mutta näistä lisää puhetta myöhemmin.
WLANin synty itse asiassa oli puhdasta sattumaa, sillä radioastronomi John O’Sullivanin tiedeprojektin päätarkoitus oli havaita ydinhiukkaskokoisia pienoismustia-aukkoja mutta tulikin sivutuotteena kehittäneeksi ratkaisevat osat WLAN-teknologiaan.
Monille on varmaan tuttu sana Wi-Fi Zone, joka yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että siinä paikassa on silloin käytössä langaton lähiverkko. Se voi olla joko salasanalla varustettu tai ilman salasanaa, jolloin kuka tahansa voi siihen liittyä. Wi-Fi on itse asiassa Wi-Fi Alliancen tavaramerkki ja heidän sloganissaan oli alussa teksti: ”The Standard For Wireless Fidelity” mutta lyhenne Wi-Fi ei kuulemma tule näistä sanoista.
Toinen IEEE:n eli kansainvälisen tekniikan alan järjestön standardi langattomalle lähiverkolle on IEEE 802.11. Sen maksimisiirtonopeus on joko 54Mbps tai 600Mbps 802.11n:lle.
Mitä kotitalouksissa sitten tarvitaan, että tätä WLAN-verkkoa voi käyttää? Asunnoissa on jo yleensä valmiina kiinteä tietoliikenneyhteys eli paikka puhelinyhteydelle, viestintävirasto määrää että näin pitää olla. Tähän yhteysporttiin kiinnitetään ulkoinen WLAN-modeemi josta langaton yhteys saadaan ilman että koko asuntoa tarvitsee kaapeloida. Nykyaikaisissa tietokoneissa on lähes aina kiinteänä varustuksena WLAN-vastaanotin jo valmiina, sisäänrakennettuna. Jos tällaista ei olisi, tarvitsisi tietokoneeseen liittää ulkoinen lähetin-vastaanotin.
Monissa julkisissa paikoissa on mahdollista käyttää ilmaista WLAN-verkkoa. Tästä on yleensä maininta esim seinässä että Wi-Fi-zone tai Wi-Fi Hotspot tai WLAN-hotspot. Tällaisia paikkoja voi olla mm. kahviloissa ravintoloissa ja ulkomailla näihin törmää esim. puistoissakin. Joskus pääsy WLAN-verkkoon voi olla salasanan takana. Salasanan tarkoitus on suojata verkkoa ylimääräisiltä osapuolilta. Ennen melko yleinen suojausprotokolla oli WEP, mutta havaittiin että se on melko helposti murrettavissa joten WPA edustaa uudempaa salausjärjestelmää.