Langattoman verkon eri muotoja

Wlan eli wireless local area network, suomeksi langaton lähiverkko, alkaa pikkuhiljaa syrjäyttämään langallisen verkon kokonaan.

Langattoman etuihin kuuluu se, että yhden ja ainoan reitittimen alle voidaan liittää useita eri laitteita, tietokoneita, tabletteja ja kännyköitä ilman piuhojen vetämistä. Kotioloissa tällaisen reitittimen tahi tukiaseman kantavuus ei ole järin pitkä, joitakin kymmeniä metrejä ja tätä langatonta signaalia vahvistamaan voidaan hankkia tukiasemia. Näillä Wi-Fi-modeemeillakin on eroa. Joku on varmaan törmännyt numerosarjaan 802.11- modeeminsa yhteydessä ja numeron perässä vielä kirjaimiin a, g tai n. Näillä tarkoitetaan yksinkertaisesti maksimisiirtonopeutta, jolla tieto kulkee langattomasti. Yleisin näistä on g-standardi, ja mikäli käytettävä laite tulee samaa standardia, on maksiminopeus tiedonsiirrossa 54 Mbps. Muita IEEE:n eli kansainvälisen tekniikan alan järjestön standardeja ovat b 11 Mbps sekä n 600 Mbps. Parhaiten maksiminopeuteen päästään kun molemmat osapuolet tukevat samaa standardia.

Jokainen, joka on joskus käyttänyt nettiä, tietää kuinka turhauttavaa se on pelata huonoilla yhteyksillä. Etenkin pelatessa netissä pelejä, se voi osoittautua kohtalokkaaksi ja voi mennä miljoonat sivu suun. Näin voi vaikka sattua Betssonin sivulla, jos ei ole yhteydet kunnossa. Noh, ehkä ei aivan miljoonia ole tarjolla mutta kannattaa käydä kurkkaamassa millaisia summia Betssonilla on sinulle tarjota. Etenkin kasinopelejä kannattaa käydä kokeilemassa.

Langattoman verkon laajempi muoto on WWAN eli Wireless Wide Area Network eli kun langaton verkko jaetaan laajemmalle alueelle kuin kotioloihin. WWANin kantama voi olla jopa 10 kilometriä. Se käyttää samaa tekniikkaa kuin WLAN, mutta apunaan sillä on tehokkaat antennit ja vastaanottimet. Tämän tyyppistä laajempaa langatonta verkkoa hyödynnetään mm. isoissa tiloissa kuten suurissa tehtaissa, joissa tavallisen lähiverkon käyttäminen tulisi liian kalliiksi.

Myös monet yritykset ovat ruvenneet tarjoamaan langatonta verkkoa asiakkailleen tai julkisille paikoille on perustettu Wi-Fi-hotspotteja tai zoneja. Tällaisten hotspottien kustannukset eivät yleisesti ottaen ole kovin suuret mikäli verkko suunnitellaan hyvin. Kustannuksia toki aiheuttaa ylläpito. Yleisesti ottaen tällaiset verkot ovat suhteellisen turvallisia, mutta kannattaa toki verkkoa käyttäessä huomioida, että käyttää salattua yhteyttä jonka tunnistaa https-tunnuksesta tai lukon kuvasta osoiterivillä.

Roaming on tuttu sana etenkin matkailijoille, joka tarkoittaa verkkovierailua. Tähän liittyy myös OWLAN-järjestelmä eli Operator WLAN jonka tarkoitus on yhdistää esim. GSM-verkko WLAN-verkkoon. Mutta OWLAN-järjestelmä ei osoittautunutkaan niin hyödylliseksi, sillä teleoperaattorien tutkimuksen mukaan kuluttajat yhdistävätkin kännykkänsä tietoverkkoon joko julkista tai omaa WLANia käyttäen tai 3 tai 4 G:llä.